Tiinan tarina: kun aktiiviliikkujakin voi voida huonosti

Kirjoittaja Tiina

Moni ajattelee, että jos ihminen liikkuu paljon, syö “terveellisesti” ja näyttää ulospäin hyväkuntoiselta, kaiken pitäisi olla kunnossa. Mutta aina se ei mene niin.

Tiina oli liikkunut aktiivisesti jo vuosia. Hän oli käynyt ryhmäliikunnassa, kuntosalilla, opetellut juoksemaan, treenannut tavoitteellisesti ja myöhemmin myös voimanostotyyppisesti. Liikunta toi onnistumisia, voimaa ja hyvää oloa. Mutta samalla taustalla oli jotakin, mikä ei tuntunut oikealta.

Ruokavalio oli pitkään sitä, mitä moni on oppinut pitämään “kevyenä ja terveellisenä”: rasvatonta, vähäkalorista, paljon kanaa, rahkaa, raejuustoa, salaattia ja proteiinipainotteista ruokaa. Hetken se saattoi toimia. Mutta pidemmän päälle keho alkoi kertoa, ettei palapeli ollut kunnossa.

Arki ja viikonloppu alkoivat elää kahta eri elämää. Viikolla syötiin vähän, kevyesti ja rasvattomasti. Viikonloppuna herkkuhimo kasvoi ja kasvoi. Se ei ollut tahdonvoiman puutetta. Se oli kehon viesti.

Kun treenaa paljon, elää kuormittavaa arkea ja syö samalla liian niukasti tai liian yksipuolisesti, keho alkaa jossain kohtaa vaatia takaisin sitä, mitä se ei ole saanut.

Tiina kuvasi tätä jälkeenpäin oravanpyöräksi. Ei ollut enää kyse iloisesta liikunnan riemusta, vaan suorittamisesta, syömismorkkiksesta ja epätasapainosta.

Vaikka paino ei vuosien aikana muuttunut dramaattisesti, kehonkoostumus, olo ja jaksaminen kertoivat omaa tarinaansa. Ulospäin ihminen voi näyttää normaalipainoiselta ja aktiiviselta, mutta sisäisesti olo voi olla kaikkea muuta kuin tasapainoinen.

Lopulta Tiina alkoi kiinnostua pätkäpaastosta ja ketogeenisestä ruokavaliosta. Ei siksi, että hän olisi etsinyt uutta pikadieettiä. Vaan siksi, että hän oli tehnyt 15 vuotta töitä hyvinvointinsa eteen ja silti jokin puuttui.

Alku ei ollut helppo. Keto-adaptaatio vaati aikaa. Liikunta piti hetkeksi jättää lähes kokonaan sivuun. Työmatkakävelykin sai kylmän hien pintaan, eikä hengästyttävä treeni tuntunut mahdolliselta.

Tämä on monelle aktiiviliikkujalle se kohta, jossa tehdään väärä johtopäätös: “Keto ei sovi minulle.” Mutta usein kyse ei ole siitä, ettei keto sovi. Kyse on siitä, ettei keho ole vielä oppinut käyttämään rasvaa tehokkaasti energianlähteenä.

Tiina antoi keholleen aikaa. Hänen kohdallaan siirtymävaihe kesti noin viisi viikkoa. Sen jälkeen tapahtui jotakin, mitä hän kuvaa edelleen vahvasti: eräänä päivänä työmatkalla jalat tuntuivat kevyiltä ja energia alkoi palata.

Vähitellen salitreenit palasivat. Ensin kevyesti. Vartin tai 20 minuutin treeneinä. Sitten painot alkoivat taas nousta. Myös juoksu palasi. Ensin pieninä lenkkeinä, sitten 10 ja 15 kilometrin juoksuina paastolla. Ja lopulta Tiina juoksi puolimaratonin noin 16 tunnin paaston jälkeen.

Ilman energiageelejä.

Ilman hiilaritankkausta.

Ilman sitä vanhaa tunnetta, että energia loppuu kesken.

Yksi iso muutos liittyi myös vatsaan. Aiemmin lenkkeihin oli liittynyt vatsavaivoja ja epävarmuutta siitä, uskaltaako lähteä pidemmälle reitille. Ketolla tämä ongelma jäi pois.

Tarinan tärkein opetus ei ole se, että kaikkien pitäisi lähteä juoksemaan puolimaratonia paastolla. Tärkein opetus on tämä: keho voi oppia toimimaan uudella tavalla, kun sille annetaan oikeat olosuhteet.

Tiinan kohdalla keto ei ollut vain painon tai ulkonäön projekti. Se oli siirtymä pois kitudieeteistä, viikonloppuherkuttelun oravanpyörästä ja jatkuvasta epätasapainosta.

Tilalle tuli ravitsevampi ruoka, parempi kylläisyys, kehon kuuntelu ja liikunta, joka ei enää perustunut pakkoon.

Jos sinusta tuntuu, että teet jo paljon, mutta et silti voi hyvin, vika ei välttämättä ole sinussa. Voi olla, että kehosi tarvitsee uudenlaisen lähestymistavan. Ei lisää kuria. Vaan enemmän ymmärrystä siitä, miten energia-aineenvaihdunta, hormonit, pätkäpaasto ja terveellinen ketoruokavalio voivat tukea juuri sinun kehoasi.