Aino, 38, painonpudotus, parempi olo ja tukea MS-oireisiin
Asiakkaamme: Aino, 38 vuotta
Aino oli ehtinyt kokeilla ketogeenistä ruokavaliota jo vuosien ajan. Hän ei ollut aloittelija, vaan nainen, joka oli palannut keton pariin yhä uudelleen, koska tiesi kokemuksesta, että se teki hänelle hyvää. Silti yksi asia oli jäänyt puuttumaan: henkilökohtainen tuki ja syvempi ymmärrys siitä, miten saada ruokavalio oikeasti toimimaan omassa elämässä, omassa kehossa ja oman sairauden kanssa.
MS-diagnoosi, painonhallinnan haasteet ja pitkä tie ketoruokavalion pariin
Taustalla oli paljon enemmän kuin tavallinen painonhallinnan haaste. Aino sai vuonna 2013 MS-diagnoosin, ja juuri se sysäsi hänet alun perin etsimään ruokavaliosta apua vointiinsa. Hän huomasi, että ketolla oli hänen kehossaan aivan erilainen vaikutus kuin tavallisella vähähiilihydraattisella syömisellä. Olo rauhoittui, keho toimi paremmin ja myös hormonitoiminta tasapainottui niin selvästi, että Aino uskoo raskaaksi tulemisenkin olleen pitkälti keton ansiota.
Mutta vaikka keto oli auttanut aiemmin, arki alkoi ajan myötä syödä tuloksia. Töihin paluu, pitkät työmatkat, lapsiperhearki ja väsymys toivat takaisin vanhoja kaavoja. Aino tiesi kyllä teoriassa, mitä pitäisi tehdä, mutta käytännössä hän huomasi jäävänsä yksin. Ja juuri yksin yrittäminen oli yksi suurimmista syistä siihen, miksi paino lähti uudelleen väärään suuntaan.
Hiilihydraattihimo ja arjen kuormitus vaikeuttivat pysyvää muutosta
Erityisen haastavaksi tilanteen teki se, että Aino tunnisti itsessään vahvan riippuvuuden kaltaisen suhteen hiilihydraatteihin. Hän kuvaa sitä suoraan:
“Mä näen tämän semmoisena addiktiona itselle henkilökohtaisesti.”
Pelkkä ajatus tietyistä ruoista saattoi viedä mennessään, vaikka hän tiesi aivan hyvin, ettei niistä seuraisi hyvä olo.
Käännekohta: Ketopolusta henkilökohtaiseen Metabolian Muutos -valmennukseen
Käännekohta tuli, kun Aino lähti mukaan ensin Ketopolku-valmennukseen ja sen jälkeen henkilökohtaisempaan KetoKoutsarin valmennukseen, joka vastaa nykyistä Metabolian Muutos -valmennuksen ajattelutapaa: ei pelkkää ruokavaliota, vaan kokonaisvaltaista, yksilöllistä ohjausta. Alkuun Aino pohti, pitäisikö hänen jo osata tämä itse, kun taustalla oli niin monta vuotta ketoilua. Siksi mukaan lähteminen tuntui jopa vähän ristiriitaiselta.
Hyvin nopeasti tunne kuitenkin muuttui.
“Se oli siis niin kuin ikkunat olisi auennut, valo tulviin sisään.”
Aino huomasi, ettei valmennuksessa ollut kyse vain siitä, mitä lautaselle laitetaan. Hän sai tuekseen osaamista, käytännön ohjausta, yhteisön ja ennen kaikkea varmuutta siitä, että joku oikeasti auttaa sovittamaan kaiken hänen omaan tilanteeseensa.
Ainolle rakennettiin yksilöllinen suunnitelma MS-taudin ja arjen tueksi
Valmennuksessa Ainolle rakennettiin henkilökohtainen suunnitelma, jossa huomioitiin MS-tauti, tulehdustilan hillitseminen, ruokariippuvuuden piirteet, hänen työnsä rytmi sekä perhearki. Keto vietiin aiempaa tiukemmaksi, jotta tulehduksellista kuormitusta saatiin alas mahdollisimman tehokkaasti. Paastoikkunaa säädettiin niin, että se toimi Ainon elämässä eikä tuntunut jatkuvalta taistelulta. Ruokarytmi löytyi kahdesta ateriasta päivässä, ja myös lisäravinteet, liikunta sekä ruokavalion tarkemmat yksityiskohdat mietittiin hänen tilanteeseensa sopiviksi.
Yksi tärkeimmistä oivalluksista oli se, ettei kyse ole vain hiilihydraattien laskemisesta. Valmennuksen aikana Aino alkoi ymmärtää paremmin myös insuliiniresistenssin merkitystä, omia kompastuskiviään ja sitä, miten paljon omasta kehosta voi oppia, kun sitä ei enää yritä väkisin hallita vanhoilla säännöillä.
12 viikossa noin 7 kiloa pois ja olo selvästi paremmaksi
Aino ennen valmennusta ja valmennuksen lopussa
Tulokset näkyivät sekä olossa että konkreettisesti. Henkilökohtaisen 12 viikon valmennuksen aikana painoa putosi noin 7 kiloa, ja Aino pääsi reilusti alle hänelle henkisesti merkittävän kolminumeroisen painorajan. Lisäksi niin sanotut “edistymishousut” alkoivat mennä päälle koko ajan paremmin. Vielä tärkeämpää oli kuitenkin se, että oma olo muuttui. MS-oireisiin kuuluva kihelmöinti helpotti, ja Aino pystyi entistä paremmin tunnistamaan, mikä kehossa rauhoittaa ja mikä taas ruokkii oireita.
Ehkä kaikkein vahvin muutos ei silti ollut vain painossa, vaan siinä, miten Aino suhtautuu itseensä ja omaan matkaansa. Hän sanoo suoraan:
“Tässä on kolmen kuukauden aikana tullut varmaan enemmän tietoa kuin tämän kymmenen vuoden aikana.”
Ja juuri siksi hän suosittelee valmennusta erityisesti myös niille, jotka ajattelevat jo tietävänsä paljon. Koska joskus ratkaisevin puuttuva pala ei ole enää uusi resepti, vaan oikea tuki, oikea tieto ja joku, joka auttaa näkemään kokonaisuuden.
Lopuksi Aino kiteyttää kokemuksensa tavalla, joka kertoo paljon:
“Kannattaa lähteä valmennukseen mukaan, ehdottomasti. Se ei ole vain se kolme kuukautta, vaan se antaa eväitä tosi, tosi pitkälle.”
Tässä tarinassa tärkeintä on ehkä juuri se. Muutos ei alkanut siitä, että Aino olisi ollut tietämätön. Se alkoi siitä, että hän lopetti yksin selviytymisen ja sai rinnalleen oikeanlaisen tuen. Ja silloin myös tulokset alkoivat näkyä uudella tavalla.