Hannan tarina: väsymyksestä takaisin elämäniloon

Kirjoittaja Hanna

Joskus huono olo hiipii elämään niin hitaasti, ettei sitä edes huomaa.

Painoa alkaa kertyä vähän kerrallaan.
Uni muuttuu kevyemmäksi.
Energia vähenee.
Arjesta tulee selviytymistä.

“Ja jossain vaiheessa huomaa, että työpäivän jälkeen ei enää oikeastaan elä normaalia elämää. Sitä vain odottaa sohvalla, että olisi tarpeeksi myöhä mennä nukkumaan.” Näin Hanna kuvaa omaa lähtötilannettaan.

Hanna on päälle nelikymppinen yrittäjä. Hänellä oli takanaan tavallista aikuiselämää: työtä, stressiä, vastuita. Ja vuosien varrella pikkuhiljaa kertynyttä painoa. Jo kolmekymppisenä paino alkoi nousta ja vuosien mittaan olo muuttui.

Energia väheni.
Vyötärö katosi.
Uni oli huonoa.
Hiilihydraattihimo otti helposti vallan.

Hanna oli kokeillut ketoilua aiemminkin. Hän oli osallistunut nettivalmennukseen, jossa paino kyllä putosi, mutta pysyviä työkaluja ei jäänyt arkeen. Siinä valmennuksessa syötiin viisi kertaa päivässä, seurattiin kaloreita, punnittiin ruokia ja tehtiin kaikesta tarkkaa. Se oli ketoilua, mutta ei sellaista, mikä olisi sopinut Hannan elämään pitkässä juoksussa.

Ja tämä on tärkeä kohta. Moni ajattelee, että jos keto ei joskus ole onnistunut, vika on hänessä, mutta usein kyse ei ole siitä. Kyse voi olla siitä, että tapa ei ole ollut tarpeeksi yksilöllinen. Tai siitä, että ruokavaliosta on tehty uusi suoritusprojekti ihmiselle, joka on jo valmiiksi uupunut.

Kun elämä pysäytti

Vuonna 2022 Hannan elämä pysähtyi. Hän sairastui vakavaan työuupumukseen ja joutui pitkälle sairauslomalle. Se oli vaikea vaihe, mutta samalla se pakotti pysähtymään. Hanna alkoi opetella itselleen armollisuutta. Hän joutui miettimään uudelleen, miten haluaa tehdä työtä, miten paljon jaksaa ja millaista elämää haluaa oikeasti elää.

Mutta vaikka työelämän palikat alkoivat myöhemmin asettua paremmin kohdalleen, keho ei ollut vielä kunnossa. Talven ja alkukevään aikana olo oli sekä fyysisesti että henkisesti todella huono. 

Hanna kertoo olleensa jatkuvasti väsynyt. Työpäivän hän jaksoi juuri ja juuri tehdä. Sen jälkeen hän siirtyi sohvalle odottamaan, että saisi mennä nukkumaan.

Ruoanlaittoon ei ollut energiaa.
Liikkumiseen ei ollut energiaa.
Sosiaaliseen elämään ei ollut energiaa.

Ja kun energiaa ei ole, ihminen ei yleensä tee monimutkaisia, terveellisiä aterioita. Silloin keho pyytää nopeaa energiaa.

Leipää.
Jogurttia.
Herkkuja.
Jotain helppoa ja nopeaa.

Tämä ei ole heikkoa selkärankaa. Tämä on hyvin tyypillinen kierre silloin, kun kehon energia-aineenvaihdunta ei toimi kunnolla. Kun solut eivät saa energiaa käyttöönsä tehokkaasti, olo voi olla raskas, väsynyt ja sumuinen. Silloin arjen perusasiatkin alkavat tuntua kohtuuttoman suurilta. Ja mitä väsyneempi olet, sitä vaikeampaa on tehdä niitä valintoja, jotka auttaisivat kehoa voimaan paremmin.

Siitä syntyy oravanpyörä.

“En voi tehdä tästä enää yhtä suoritusprojektia”

Hanna yritti ensin itse. Hänellä oli aiemman valmennuksen materiaaleja, ja hän ajatteli tietävänsä, mitä pitäisi tehdä. Mutta aika nopeasti hän huomasi yrittävänsä muuttaa liian montaa asiaa yhtä aikaa.

Nyt syödään kunnolla.
Nyt liikutaan.
Nyt koko elämä uusiksi.

Tämä on monelle tuttu ansa. Kun olo on huono, tulee helposti tarve korjata kaikki kerralla. Mutta uupuneelle ihmiselle se voi olla liikaa. Hanna tunnisti tämän itsessään.

Hän tiesi suorittajataustansa.
Hän tiesi uupumushistoriansa.
Hän tiesi, ettei tarvinnut enää yhtään uutta projektia, jossa pitäisi vain puristaa kovempaa.

Hän tarvitsi tukea. Jonkun, joka sanoisi: nyt keskitytään tähän. Ei kaikkeen kerralla.
Ei täydellisyyteen. Vaan seuraavaan järkevään askeleeseen.

Ja silloin Hannan mielessä kirkastui yksi ajatus:

Minä tarvitsen ja ansaitsen parempaa kuin tämä olotila.

Se oli käännekohta. Ei siksi, että kaikki olisi muuttunut yhdessä yössä, vaan siksi, että Hanna lakkasi hyväksymästä jatkuvaa väsymystä normaalina.

Miksi pelkkä “lähde liikkeelle” ei aina riitä?

Väsyneelle ja ylipainon kanssa kamppailevalle ihmiselle annetaan usein sama neuvo:

“Nouse vain sohvalta.”
“Lähde lenkille.”
“Kyllä se siitä lähtee.”

Mutta jos keho on metabolisesti jumissa, tämä neuvo voi tuntua lähes julmalta. Sillä jos energiaa ei ole, sitä ei vain ole. Hannan kohdalla liikunnan lisääminen ei olisi ollut oikea ensimmäinen askel. Hän ei tarvinnut lisää painetta. Hän tarvitsi ensin kehon perusasioiden korjaamista.Siksi valmennuksessa keskityttiin aluksi ruokailuun, aitoon ruokaan, aterioiden rytmiin ja pätkäpaastoon. Ei verenmaku suussa treenaamiseen. Ei kalorilaskentaan.Ei siihen, että uupunut ihminen yrittää tehdä kaiken kerralla.

Kun aineenvaihdunta alkaa rauhoittua ja keho saa ravintoa oikeassa muodossa, liike alkaa usein tulla mukaan luonnollisemmin. Ei pakosta, vaan siksi, että keho alkaa pyytää sitä. Näin kävi myös Hannalle.

Keto ilman ruokavaa'an ja makrolaskennan taakkaa

Yksi Hannan valmennuksessa arvostamista asioista oli käytännöllisyys. Hän ei halunnut palata malliin, jossa ruokia punnitaan, kaloreita lasketaan ja jokaisesta suupalasta tehdään suoritus. Valmennuksessa lähdettiin liikkeelle selkeistä sallittujen ruoka-aineiden listoista ja aterioiden yksinkertaistamisesta.

Aluksi Hanna siirtyi noin viidestä syömiskerrasta kolmeen ateriaan päivässä. Myöhemmin, kun kehon viestejä oli helpompi kuunnella, rytmi muuttui luontevasti. Nykyään Hanna syö tavallisesti kaksi ateriaa päivässä, joskus tilanteen mukaan yhden. Ei siksi, että pitäisi väkisin paastota, vaan siksi, että nälkä ja kylläisyys ovat muuttuneet selkeämmiksi. 

Tämä on iso ero. Kun keho on jatkuvasti verensokerin, insuliinin ja nopean energian vuoristoradassa, nälkä voi tuntua kaoottiselta. Mutta kun ruokailu rauhoittuu ja keho alkaa käyttää rasvaa paremmin energiaksi, moni huomaa ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, ettei ruoka enää hallitse koko päivää.

Ravintolamatka heti valmennuksen alussa

Hannan valmennus ei alkanut täydellisessä laboratorioympäristössä. Heti alkuvaiheessa hän oli ulkomaanmatkalla. 

Moni ajattelisi tässä kohtaa, että valmennus kannattaa aloittaa vasta sitten, kun elämässä ei ole matkoja, juhlia, ravintoloita tai poikkeuksia.

Mutta sellaista hetkeä ei yleensä tule. Elämässä tapahtuu koko ajan. Hanna jännitti etukäteen, miten ravintoloissa syöminen onnistuisi. Hän otti yhteyttä Sariin, ja yhdessä tehtiin selkeä pelisuunnitelma. Sen jälkeen jännitys helpotti.

Matkalla käytiin ravintolassa joka päivä, ja kaikki meni hyvin. Tämä on juuri se ero, jonka henkilökohtainen tuki voi tehdä. Kyse ei ole siitä, että elämä pitäisi laittaa tauolle valmennuksen ajaksi. Kyse on siitä, että opit tekemään omaa kehoa tukevia ratkaisuja myös oikeassa elämässä.

Ravintolassa.
Matkalla.
Työpäivän keskellä.
Silloin, kun arki ei mene täydellisesti suunnitelman mukaan.

“Tässä on kaksi eri ihmistä”

Kun Hanna katsoo omaa ennen-kuvaansa ja nykyistä oloaan, hän sanoo suoraan:

“Siinä on kaksi eri ihmistä.”

Muutos ei näy vain ulospäin. Se tuntuu ennen kaikkea arjessa. Nykyään Hanna nukkuu pääsääntöisesti hyvin. Uni on palauttavaa. Aamulla olo on levännyt. Se on iso muutos ihmiselle, joka heräili ennen vuosien ajan kevyestä unesta aamuyöllä ja tarvitsi päikkäreitä selvitäkseen päivästä. Energiaa riittää nyt töihin, arkeen, ihmisten tapaamiseen ja omiin menoihin.

Hanna kuvaa, että yksi isoimmista muutoksista on luottamus omaan jaksamiseen.

Ennen piti miettiä:
jaksanko varmasti?
joudunko taas perumaan?
mitä jos en selviäkään tästä päivästä?

Nyt hän tietää pystyvänsä siihen, mitä suunnittelee. Tämä on valtavan iso asia. Sillä kyse ei ole vain painonpudotuksesta. Kyse on siitä, että ihminen saa oman elämänsä takaisin.

Liikunta tuli mukaan vasta, kun keho jaksoi

Nykyään Hanna käy kävelylenkeillä ja salilla. Mutta se ei ollut valmennuksen ensimmäinen vaatimus. Ensin keskityttiin ruokaan ja pätkäpaastoon. Kun keho alkoi voida paremmin, liikkuminen alkoi tuntua luonnolliselta. 

Hanna kertoo, että nykyään keho ikään kuin pyytää liikkeelle. Hän haluaa lähteä kävelylle, haukata happea ja treenata salilla. Voimatasot ovat paremmat kuin vuosiin. Tämä on tärkeä muistutus. Liikunta on tärkeää, mutta sen paikka ei aina ole ensimmäisenä silloin, kun ihminen on aivan loppu. Joskus ensin pitää korjata se, miksi energiaa ei ole. Silloin liikunnasta ei tule rangaistus, vaan seuraus paremmasta olosta.

Pienet asiat, jotka kertovat isosta muutoksesta

Painonpudotuksessa puhutaan usein kiloista ja senteistä. Ne voivat olla tärkeitä mittareita, mutta joskus arjen pienet havainnot kertovat muutoksesta vielä konkreettisemmin. Hanna nosti esiin hauskan asian: Nykyään hän pystyy istumaan jalat ristissä. Aiemmin vatsa oli niin paljon tiellä, ettei se tuntunut luontevalta.

Tällaiset asiat voivat kuulostaa pieniltä, mutta ne eivät ole pieniä sille ihmiselle, joka elää omassa kehossaan joka päivä. 

Kun vaatteet tuntuvat paremmilta.
Kun istuminen on helpompaa.
Kun portaissa ei tule samaa raskasta oloa.
Kun tekee mieli lähteä ulos.
Kun ei tarvitsekaan perua tapaamista väsymyksen takia.

Niistä huomaa, että elämä on oikeasti muuttunut.

Mikä Hannan tarinassa on tärkeintä?

Hannan tarina ei ole tarina täydellisestä itsekurista. Se ei ole tarina siitä, miten hän vain päätti ryhdistäytyä ja pakotti itsensä liikkeelle. Se on tarina siitä, mitä voi tapahtua, kun ihminen lakkaa syyttämästä itseään ja alkaa katsoa kehoa oikeasta suunnasta.

Mitä jos väsymys ei ole laiskuutta?
Mitä jos makeanhimo ei ole luonteen heikkoutta?
Mitä jos painon nousu ei ole vain kalorikysymys?
Mitä jos keho yrittää kertoa, että energia-aineenvaihdunta tarvitsee apua?

Kun lähtökohta muuttuu, myös ratkaisut muuttuvat. Silloin ei tarvita lisää syyllisyyttä. Tarvitaan selkeä suunnitelma, oikeanlainen ruokavalio, sopiva ateriarytmi, ätkäpaasto ja tarvittaessa henkilökohtainen tuki.

Jos tunnistit itsesi Hannan tarinasta

Jos sinusta tuntuu, että jaksat juuri ja juuri työpäivän, mutta sen jälkeen elämä kapenee sohvalle, se ei ole asia, johon sinun tarvitsee vain tyytyä.Jos vatsarasva on lisääntynyt, paino ei putoa, uni on huonoa ja hiilihydraattihimo ohjaa arkea, taustalla voi olla metabolisen terveyden haasteita, joita ei ratkaista pelkällä “syö vähemmän ja liiku enemmän” -ohjeella.

Hannan tarina muistuttaa siitä, että muutos voi alkaa hyvin yksinkertaisesta ajatuksesta: Minä ansaitsen parempaa kuin tämän olotilan.

Jos kaipaat apua oman tilanteesi selvittämiseen, voit hakea mukaan maksuttomaan metaboliseen kartoitukseen.

Kartoituksessa katsomme, mistä sinun tilanteessasi voi olla kyse ja millainen seuraava askel voisi auttaa sinua kohti parempaa energiaa, kevyempää oloa ja toimivampaa arkea.