Mariellan tarina: Kuinka ketosta tuli paljon enemmän kuin tapa pudottaa painoa

Kirjoittaja Mariella

Jos joku olisi parikymppisenä sanonut minulle, että vielä jonain päivänä työskentelisin keto- ja pätkäpaastovalmentajana, olisin varmaan vain nauranut.

Alun perin en nimittäin etsinyt uutta elämäntapaa. Halusin vain laihtua - ja mielellään nopeasti.

Paino oli noussut vähitellen, enkä tuntenut oloani hyväksi omassa kehossani. Musiikki ja esiintyminen olivat jo silloin iso osa elämääni, mutta lavalle nouseminen ja ihmisten edessä esiintyminen nostivat minussa kaikki epävarmuudet pintaan. Vaatteet kiristivät, peilikuva harmitti ja olin jatkuvasti vähän väsynyt. Ajattelin pitkään, että ehkä tämä vain kuuluu aikuisuuteen.

Samaan aikaan elämässäni oli tapahtunut jotain paljon suurempaa: Olin menettänyt isäni suolistosyövälle.

Se oli tietenkin aivan valtava suru, mutta menetys myös pysäytti minut oman terveyteni äärelle aivan uudella tavalla. Miten voi olla mahdollista, että ihminen sairastuu niin vakavasti? Voisinko minä itse tehdä jotain sen eteen, että pysyisin terveenä?

Kysymys, joka muutti elämäni suunnan

Muistan edelleen erään illan Tavastialla. Olin ystäväni kanssa keikalla, kun hän kysyi ohimennen:

"Oletko koskaan kuullut vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta?"

En ollut.

Keskustelu jäi mieleeni. Se tuli tilanteessani juuri oikeaan aikaan, sillä olin janonnut muutosta olooni. Aloin etsiä tietoa ja mitä enemmän luin, sitä enemmän innostuin.

Siihen aikaan tietoa ei löytynyt samalla tavalla kuin nykyään. Luin kirjoja, selasin keskustelupalstoja ja yritin löytää ihmisten kokemuksia vähähiilarisesta ruokavaliosta. Kiinnostavaa oli oppia, mitä insuliini oikeastaan tekee ja miksi korkeasta verensokerista pitäisi puhua enemmän.

No, pintaraapaisuhan se vasta oli. Se oli samaan aikaan innostavaa ja nöyräksi vetävää. Mitä enemmän opin, sitä enemmän ymmärsin, kuinka paljon en vielä tiennyt.

Lopulta tuli hetki, jolloin päätin, että paras tapa saada vastauksia olisi kokeilla itse.

Ensimmäiset viikot

Aloitin oikeastaan sillä, että korvasin riisin, perunan, pastan, hedelmät ja juurekset maan päällä kasvaviin kasveihin ja jätin kaikki viljaa ja sokeria sisältävät tuotteet pois. Vietin kaupassa paljon aikaa tuoteselosteita lukien ja hiilihydraattimääriä vertaillen. Opettelin kokkaamaan itse, keksin uusia luovia tapoja käyttää kasviksia ja totuttelin ajatukseen siitä, että rasvaa ei tarvitse pelätä. Se tuntui aluksi oudolta, koska olen kasvanut aikana, jolloin kevyttuotteita pidettiin lähes itsestäänselvästi terveellisempinä vaihtoehtoina. 

Ympärillä riitti epäilijöitä enemmän kuin kannustajia. Moni ihmetteli, miten voisin syödä voita tai kananmunia hyvällä omallatunnolla. Jotkut sanoivat suoraan, ettei ruokavaliosta voisi seurata mitään hyvää. Sain ketoflunssan ja siitähän se riemu sitten repesi: “Eihän tuo nyt voi olla terveellistä, ihminen tarvitsee hiilareita!”

Ajattelin, että oma kehoni kertoo kyllä aikanaan, onko tämä minulle oikea tapa syödä.

Pian aloituksen jälkeen huomasin herääväni aamuisin virkeämpänä. Vatsani ei ollut enää jatkuvasti turvoksissa, eikä nälkä tuntunut ohjaavan jokaista päivää samalla tavalla kuin ennen. Söin kunnolla, olin kylläinen pitkään ja yllätyin siitä, kuinka rauhalliseksi oma suhteeni ruokaan alkoi muuttua.

Painokin alkoi laskea melko nopeasti, ja tottakai se tuntui hyvältä. Olinhan lähtenyt kokeilemaan tätä juuri siksi, että halusin päästä eroon ylipainosta. Myös epäilijät alkoivat kommentoida muuttunutta keskivartaloani.

Keto ei ole dieetti

Kuukausien aikana aloin huomata pieniä asioita, jotka vaikuttivat arkeen paljon enemmän kuin pelkkä painon putoaminen. Vatsani ei oireillut enää samalla tavalla, energia pysyi tasaisempana päivän aikana (tai sitä oli ylipursuavan paljon), en sairastellut ja ihon kunto parani. Myös kuukautiskivut vähenivät huomattavasti, mikä sai minut ensimmäistä kertaa kunnolla ymmärtämään, kuinka suuri vaikutus ruoalla voi olla omaan oloon. Mielestäni hyvinvointi näkyy eniten siinä, miltä omassa kehossa tuntuu elää jokaikinen päivä.

Kun on pitkään tottunut oloon, jossa väsyttää, turvottaa tai oma keho tuntuu raskaalta, siihen voi huomaamatta sopeutua. Sitä alkaa pitää normaalina. Vasta kun olo muuttuu paremmaksi, huomaa kuinka paljon energiaa on aiemmin mennyt pelkästään siihen, että yrittää selvitä päivästä.

Monelle ketogeeninen ruokavalio näyttäytyy lyhyenä kokeiluna tai keinona pudottaa painoa, mutta minulle siitä muodostui jotain paljon pysyvämpää. En kokenut olevani jatkuvasti rajoittamassa itseäni, vaan löysin tavan syödä, jolla oloni pysyi hyvänä ja arki tuntui helpommalta.

Keto on tavallista ruokaa, tavallisessa arjessa

Vuosien aikana olen huomannut, että monen keto on monimutkikasta. Omassa arjessani ruoka on hyvin tavallista: lihaa, kalaa, kananmunia, kasviksia, marjoja, voita, täysrasvaisia maitotuotteita, yrttejä ja mausteita. Ja kahvia, rakastan tummapaahtoista luomukahvia.

Kun ruoka koostuu simppeleistä, puhtaista raaka-aineista, syöminen alkaa tuntua luonnolliselta. Ei tarvitse koko ajan miettiä, mitä pitäisi välttää tai kuinka paljon saa syödä. Terveellinen keto ei vaadi jatkuvaa suorittamista, vaan sopii osaksi tavallista arkea.

Myös lapsiperheessä tämä on ollut tärkeää. Kotona syömme ruokaa, joka tukee hyvinvointia, mutta en halua tehdä ruoasta lapselle asiaa, johon liittyy kieltoja tai pelkoja. Päiväkodissa hän syö sitä ruokaa, jota siellä tarjotaan, ja syntymäpäivillä hän saa osallistua muiden mukana.

Minulle on tärkeää, että ruoka on meidän perheessämme ennen kaikkea iloinen ja luonnollinen osa arkea. Opetan kotona, mistä ruoka tulee, kokkaamme yhdessä ja syömme kiireettömästi, mielellään isolla porukalla. Olen puoliksi italialainen, ja uskon rakkauden hyvään ruokaan ja yhdessä syömiseen tulevan pitkälti sieltä.

Kun keto ei enää toiminutkaan

Olin ehtinyt elää ketoelämää kymmenisen vuotta ja tunsin oloni hyväksi. Ajattelin tietäväni melko hyvin, mikä omalle keholleni toimii. Sitten elämä toi eteen tilanteita, joita en olisi voinut ennakoida.

Tapaturma muutti arkea hetkessä. Se johti leikkauksiin ja vuosien toipumisjaksoon. Sittemmin raskaus ja hormonitoiminnan suuret muutokset toivat mukanaan aivan uudenlaisia haasteita.

Huomasin vähitellen, että vaikka tein monia samoja asioita kuin ennenkin, kehoni ei enää reagoinut samalla tavalla. En millään olisi halunnut hyväksyä tätä, koska tunsin kehoni ja tiesin, mikä minulle sopi. Olin opiskellut ketogeenistä ruokavaliota, jakanut omia kokemuksiani sosiaalisessa mediassa ja innostanut muitakin kokeilemaan sitä. 

Olin vilpittömästi ajatellut, että olin löytänyt avaimet omaan hyvinvointiini. Siksi oli hämmentävää huomata, etteivät ne samat keinot enää toimineetkaan.

Eteenpäin vievä askel löytyi

Ensimmäinen ajatukseni ei ollut pyytää apua. Ajattelin, että minun täytyy vain tehdä asiat vielä vähän paremmin. Tarkensin syömisiäni, yritin olla entistä huolellisempi ja etsin syytä itsestäni. Todellakin uskoin, että täytyy vain yrittää enemmän. No eihän se niin mennyt.

En tehnyt asioita “väärin”. Kehoni oli muuttunut vuosien varrella, ja niin oli muuttunut elämäkin. Tapaturma, raskaus ja kaikki niiden mukanaan tuomat muutokset olivat jättäneet jälkensä. Minun oli opeteltava katsomaan tilannettani aivan uudesta näkökulmasta. En vaan enää pärjännyt yksin.

Muistan vieläkin, miten monta kertaa kirjoitin Sarille viestin ja poistin sen. Tuntui oudolta myöntää ääneen tarvitsevani apua asiassa, jota olin opiskellut ja elänyt jo vuosia. Lopulta painoin lähetä. Huh, että se helpotti.

Eikä vuosien aikana opitut asiat olleet todellakaan menneet hukkaan. Tarvitsin vain uuden näkökulman ja jonkun kulkemaan hetken matkaa rinnallani.

Jälkikäteen ajateltuna tuo viesti muutti lähes kaiken.

Jos tästä tarinasta jäisi mieleen vain yksi asia, toivon sen olevan tämä: omaa kehoa vastaan ei tarvitse taistella. Joskus tarvitaan aikaa, joskus uusia oivalluksia ja joskus toinen ihminen katsomaan tilannetta kanssasi. Minä olen saanut kokea sekä sen, miltä tuntuu löytää oma hyvinvointi, että sen, miltä tuntuu, kun vanhat keinot ei enää riitä.

Jos parikymppinen minä näkisi minut nyt, hän tuskin uskoisi tätä kaikkea todeksi. Hän lähti etsimään keinoa laihtua. Sen sijaan hän löysi kokonaan uuden tavan huolehtia itsestään. Niin, ja lopulta myös työn, jolla voi auttaa muita tekemään saman matkan. 

Lämpimin terveisin,
Mariella

Mariella vastaa KetoKoutsari-tiimissä reseptiikasta niin Ketopolku LITE, VIP ja PLUS -valmennuksissa, kuin Metabolian Muutos -valmennuksessa ja on nykyään myös sertifioitu keto- ja pätkäpaastovalmentaja.